Golden gate

Tänään ollaan oltu liikkeellä Möhkiksen kanssa. Ajettiin aamulla Golden gate ja pysähdyttiin ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Ilma oli lämmin, asteita on tänään ollut 30c, mutta sillalla oli tuulistaja viileää.

Jatkoimme Golden gatelta matkaa kohti Sausalitoa. Sausalito oli kaunis, pieni merenranta kaupunki, jossa oli paljon hienoja veneitä ja sympaattinen pääkatu. Söimme siellä Fred 's coffee shop- nimisessä mestassa, jonka Konser oli tsekannut etukäteen netistä. Se oli todella suosittu, pieni raviteli. Meidät istutettiin ensimmäiseksi paikallisen perheen kanssa samaan pöytään. Juttu heidän kanssaan luisti iloisesti. Heidän lähdettyä saimme seuraamme Texaslaisen pariskunnan sekä itse Sausaliton kuvernöörin! Tunnelman lisäksi ruoka oli erinomaista ja annoksen kookkaita. Loistava paikkavalinta!

Ruuan jälkeen meillä oli vielä parkkiaikaa jäljellä. Ehdotin jälkkäriksi banana split- jädeannosta, mutta Konstan vatsa ei vetänyt enää jädeä (täällä on melkein aina halvempaa syödä jädeannos puoliksi kuin ottaa kaksi palloa jätskiä). Niinpä tyydyin yhteen omaan palleroon Hana Rock- nimistä nimikkojätskiäni, namskis!

Suuntasimme seuraavaksi Möhkiksellä outlet-malliin tekemään hieman ostoksia. Mukaan tarttui huppareita, kenkiä, t-paitoja ja myös hiukan tuliaisia koirahoitajille. Mallissa herkuttelimme karamelliompulla, namnam! Tänään on ollutkin varsinainen herkkupäivä.

Huomenna mennään vankilaan. Vuorossaan siis Alcatraz- vierailu. Katsotaan, päästäänkö me pois sieltä vai ei! Huomenna täytyy myös nostaa malja parhaan ystäväni synttäreiden kunniaksi! Onnea rakas Katri <3

Hyvää heinäkuuta kaikille,

Hanna-herkuttelija

San Franciscossa gay and pride paraden keskellä

Terkkuja San Franciscosta! Aamulla kävimme ruokakaupassa Möhkiksen kanssa ostamassa juotavaa. Lähdimme bussilla keskustaan ja jo bussissa näimme sateenkaaren väreihin pukeutuneita ihmisiä. Täällä oli tänään maailman suurin gay & pride parade, joka sekoitti koko kaupungin täysin. Liikenne oli suljettu keskusta-alueelta, joka puolella oli toinen toistaan erikoisemmin pukeutuneita ihmisiä (suosituin puku oli pelkät alushousut!) ja tunnelma oli kuin Ruisrockissa konsanaan! Katselimme hiukan aikaa menoa, kunnes mua alkoi ahdistaa se väenpaljous. 

Jatkoimme kävellen kohti satama-aluetta. Etelän helle pääsi yllättämään meidät kavutessamme ylämäkiä ylös farkut jalassa. Voi miksi emme pukeutuneet shortseihin! Näkymät mäen päältä olivat hienot ja kaiken hien arvoiset.

Satamassa oli paljon nähtävää. Kaiken turisrikrääsän lisäksi näimme mm. Pelikaaneja. Pier 39:llä kelli muutama merileijona. Ne olivat varsin veikeitä otuksia. Reissun eka nälkäkiukku oli lähellä, mutta ehdimme kuitenkin löytää maittavan lounaspaikassa ennen raivareita.

Pääkatu Market street oli tänään levoton paraatin vuoksi. Siellä oli paljon häslinkiä ja poliiseja. Lisäksi Kalifornian aurinko teki pikku tepposet Konsta-paralle ja hänen alkaessa muistuttaa väriltään raakaa jouluporsasta, päätimme käyttää hiukan aikaa shoppailuun ostarissa.

Eka päivä SF:ssa oli kiva, mutta en vielä ihan vakuuttunut tästä kaupungista. Voi olla, että kaupunki näyttäytyy aivan eritavalla jo huomenna, kun paraati on ohi. Tänään on kävelty yli 25 000 askelta ja nyt jalat huutavat hoosiannaa! Huomenna otetaan Möhkis alle ja suunnataan Golden Gatelle.

Sateenkaariterkuin,

Hanna

Part ll

Lauantaina saimme taas seurata jalipalia aamutuimaan. Pahuksen jatkoaika ja rankkarit saivat hikikarpalot jopa munkin otsalle, kun jännitin ehtiikö Konsta pakkaamaan lainkaan. Tavarat saatiin kuitenkin kasaan ajoissa.

Oli aika jättää hyvästit kahden viikon kodillemme ja rakkaille ystävillemme. Joimme jäähyväiskaffet Strabucksilla (, joka on muuten kotoisin Seattlesta). Myyjä onnistui melkein saamaan nimemme oikein tavauksestamme ja tästä lähin meidät tunnetaan nimillä Hana ja Konser ( työkavereillehan tämä mun lempinimeni on jo melko tuttu...)

Lentokentällä oli jäähyväishalien aika. Turvatarkastukseen suuntasimme vilkutusten saattelemana. Turvatarkastuslaite oli erikoinen kapistus, jota emme olleet ennen nähneet. Lentokentällä haukkasimme pizzapalat ja suuntasimme koneeseen. 

Matka San Franciscoon sujui hyvin, kiitos pahoinvointirannekkeen (en voi tarpeeksi ylistää tuota keksintöä!). Matkatavarat tulivat nopeasti ja autonvuokraustoimistokin löytyi sukkelaan. Saimme allemme Chervoletin Captivan ensin ilman navigaattoria ja sitten navigaattorillisen version. Jestas, että se tuntui isolta autolta. Nimesin sen möhkikseksi. Möhkiksellä suuntasimme sitten kohti  Brandonin huushollia, Konser toimi kuskina ja minä, Hana-kärppä kartturina. Hyvin sujui.

Brandonin koti löytyi helposti. Parkkipaikan kanssa oli hiukan enemmän ongelmia. Maukas ja ravitseva iltapala nautittiin niinkin eksoottisessa mestassa kuin McDonalds. Jestas, miten paha juustopurilainen olikaan! Nyt on sänky suihkutettu bedbugs-aineella ja voi käydä nukkumaan rauhallisin mielin. Huomenna kohti uusia seikkailuja!

Nyt on virallisesti reissun toinen osa alkanut. Öitä ja terkkuja San Franciscosta,

Hana

P.s. Brandonin netti toimii hienosti! Pysykää siis linjoilla.

Autoja, autoja, autoja...

Ennen roadtrippiä on hyvä kertoa teille (ja itselleni muistutukseksi) Seattlen autoilukulttuurista. Olemme täällä ajelleen Subaru forresterilla alias Puunhalaajalla. Täällä JOKAISELLA on auto. Kukaan ei käytä julkisia. Bussit ajelevat kyllä, mutta niissä ei ole matkustajia. Autoja on siis paljon, valtavan paljon, ja ruuhkia myös älyttömästi. 

Olemme onnistuneet aika hyvin karttamaan ruuhkat, mutta nähneet niitä paljon vastaantulevien kaistoilla. Kerran muutaman kilometrin liikennehillo oli syntynyt, kun joku oli päättänyt alkaa ampua keskellä ajokaistaa. Toisella kerralla rekka oli palanut. Ja lukuisia kertoja autot ovat myös seisseet ilman näkyvää syytä. Jonot ovat monen kilometrin mittaisia, eikä yksikään auto liiku. Siinä sitä sitten ollaan, tunti jos toinenkin, ja ihmetellään. Mitään ei voi tehdä. Näillä ihmisillä täällä pitää olla lehmän hermot!

Suurin osa autoista pitää sisällään vain yhden matkustajan, kuskin. Siksipä täällä on erillinen kaista autoille, joissa on kaksi tai useampi matkustaja. Tämän autoilukulttuurin nähtyäni en voi enää potea huonoa omaatuntoa, jos ajan lähikauppaan pyöräilyn sijaan autolla. Eipä me suomalaiset tätä maailmaa pelasteta, vaan jotain olisi tapahduttava täälläpäin. Toki myös ymmärrän, että auto on täällä aika välttämätön, sillä välimatkat ovat pitkiä. Ja tämän paasauksen jälkeen onkin sitten hyvä ajaa muutama maili vuokra-autolla. Ehkä mietitään sitä maailman pelastamista joku toinen kerta ;)

Viimeistä viedään

Viimeistä viedään. Nimittäin viimeistä päivää täällä Seattlessa. Huomenna on edessä matkustuspäivä ja siis reissumme part ll:n alku. Fiilikset on korkealla. Varsinainen roadtrip alkaa huomenna, kun haemme vuokra-automme käyttöömme. 

Tänään ollaan käyty Bellavuessa shoppailemassa ja lounaalla meksikolaisessa. Lisäksi ollaan pesty pyykkiä, pakattu pikkuisen ja juotu iltapäiväkaffet muffinien kera. Illalla vielä grillataan kuumia koiria. Huomenna katsotaan aamulla (taas) jalipalia (kiitos tästä jalkapallovapaasta päivästä), syödään lounasta, pakataan loppuun ja ajetaan kentälle. 

San Francisco on siis seuraava määränpäämme ja siellä meidän pitäisi olla huomenna illalla. Majoitumme SF:ssa B&B-paikassa, Brandon nimisen jampan luona. Sunnuntaina alkaa sitten tutustuminen uuteen kaupunkiin. En nyt muista, onko Brandonin kämpässä nettiä. Voi siis olla radiohiljaisuutta, mutta palaan tänne heti, kun saan taas netin käyttöön. 

Tähän postaukseen haluan vielä liittää kuvia täältä ystäviemme asuntokompleksista. Heitä tulee kyllä ikävä taas <3 onneksi nämä meidän hostit ovat tulossa myös Suomeen kylään, joten nähdään taas pian. Ja onhan se mahtavaa, kun on ystäviä ympäri maailmaa, joiden kanssa voi seikkailla.

Mount Rainier

Tänään torstaina heräsimme aikaisin, vähän liiankin aikaisin, ja suuntasimme Puunhalaajan nenän kohti mount Rainieria. Mount Rainier on Washingtonin osavaltion korkein vuori ja ylpeyden aihe. Se on myös tulivuori, kuten St. Helenskin. Ajoimme 5000 jalan korkeuteen, tarkoituksenamme ihailla maisemia, mutta sää oli sumuinen ja pilvinen, joten vuoren huippua ei näkynyt.

Pääsimme kuitenkin tekemään pikkuisen vaelluksen ja ihailemaan Narada ja Chirtine putouksia. Meinasi    pukata reissun eka riitakin: tiputin kameran linssisuojan vahingossa putoukseen. Ei se mitään, niitä saa uusia. Vittuilu vaan meinasi karata käsistä ;) 

Sää oli sen verran kurja, että tulimme kotiin melko aikaisin ja skippasimme yhden vaelluksen. Illalla grillattiin mahtavia pihvejä ja pojat kokeilivat asuntokompleksin poreallasta. 

Huomenna on viimeinen päivämme täällä Seattlessa. Tänne on luvattu sadetta, joten ei varmaan mennä eläinpuistoon, jonne oli tarkoitus mennä. Kahdessa viikossa on koettu paljon. Olen todella tykästynyt näihin länsirannikon pohjoisosan jylhiin maisemiin. Olen alkanut jopa haaveilla Alaskan risteilystä, ihanista vuorista ja valaista. Parasta täällä on ollut ehdottomasti valassafari. Myös kaikki nämä vuoret ja vuoristot jäävät mieleen sekä tietysti ystäviemme vieraanvaraisuus ja opastus. Ilman heitä emme olisi kokeneet täällä näin paljon. Täällä heillä kotona myös me olemme olleet kuin kotonamme. Iso, iso kiitos kaikesta!

Nautitaan vielä vika päivä ennen kuin siirrytään uusiin maisemiin,

Hanna

Seattlen keskustassa

Tänään oli vuorossa keskustakierros. Parkkeerasimme auton Space Needlen viereen. Otimme parit turistikuvat Seattlen tunnusmerkistä ja jatkoimme matkaa ydinkeskustaan monoraililla, köyhän miehen Disneyland-laitteella. Hurjan ajelun jälkeen tutustuimme yhteen Seattlen päänähtävyyteen eli public marketiin, joka on siis paikallinen kauppahalli.

Ennen lounasta kävimme vielä kurkkaamassa purkkaseinää ja lisäämässä sinne jenkkiä. Söimme lounasta keskustassa, minä söin kalatacoja ja Konsta bulled porkia, namnam! Lounaspaikassa oli tarjolla 160 olutlajia, mutta me oluen suurkuluttajat joimme vettä. Täysin vatsoin jatkoimme matkaa Columbia centeriin, jossa ajelimme hissillä 75 kerrokseen, näköalatasanteelle katselemaan maisemia. Columbia Center on läntisen USAn korkein rakennus.

Päivän herkuttelua hoidimme cheesecakefactorylla, uuh! Nyt kokkaillaan kotona ja huomenna mennään mt. Rainierille.

Vapaa päivä

Tänään olemme viettäneet vapaapäivää. Lauantaina oli tarkoitus viettää vapaa päivää, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun juutumme ruuhkaan. Kello oli jo kuusi, kun tulimme Konstan kanssa farkkuostoksilta. Joten tänään levättiin. Aamulla nukuttiin pitkään. Konsta kävi aamulla juoksemassa ja asuntokompleksin salilla. Me tytöt käytiin tunnin kävelyllä naapurustossa. Katsottiin porukalla jalkapalloa ja vihdoin nähtiin niitä vampyyreitakin ;)

Lounaalla käytiin uudessa sushi-ravintolassa, joka oli mun ja Konstan paras sushi-elämys tähän asti. Ravintola oli hienoa ja sen vessa vähän turhankin hieno: pönttö oli lämmitetty, vessassa oli kaukosäädin ja vesihanaakin oli aika vaikea saada toimimaan. Lounaalta jatkoimme askartelukauppaan, josta mukaan tarttui hääaskartelumateriaaleja. Kotona katsoimme Frozen- elokuvan, jotta tiedämme, mitä. Disneylandissa on menossa.

Huomenna jatkamme taas turistielämää. Luvassa on Seattlen keskustakierros.

Kuullaan,

Hanna

Benji-hyppyjä

Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja pakkasimme Puunhalaajan täyteen tavaraa ja eväitä. Suuntasimme tällä kertaa kohti etelää ja Amboy- nimistä paikkaa. Siellä pari viikkoa sitten 30 vuotta täyttäneen Konstan oli lunastettava synttärilahjansa. Olin ystäviemme avulla ostanut hänelle Amerikan korkeimman benji-hypyn lahjaksi.

Sillalle päästyämme alkoi jäbäleissonia jo hiukan jännittää. Minä kuitenkin jännitin varmasti enemmän. Turvaohjeiden jälkeen Konsta hyppäsi kaksi hyppyä huutamatta. Ensimmäinen hyppy oli kasvot edellä ja toinen selkä edellä. Kaikki respecti hänelle, oli hieno suoritus. Ja kuulema aivan uskomaton elämys, joten lahja oli onnistunut :)

Amboysta suuntasimme lounaan kautta kohti mount St. Helensin näköalapaikkaa. Uskomaton näky. Kuvat puhukoon puolestaan.

Jatkoimme vielä matkaa Beacon rockille. Kiipesimme ylös asti ja hikikin pääsi yllättämään. Tiedä sitten johtuiko hikoilu reilun viikon fa(s)t foodin syömisestä vai siitä, että täällä on virallisesti alkanut kesä ja sen mukana shortsikelit. Illallista söimme melko komeissa maisemissa. Grillasimme hodareita ja pidimme piknikin.

Yöksi menimme Vancouverin kaupunkiin (ei Kanadaan) LaQuinta-hotelliin, joka oli oikein siisti ja hyvä. Aamiainenkin kuului hintaan tällä kertaa. Tarjolla oli mm. Donitseja, vohveleita, muffineita ja muuta mukavaa makeaa hiilarimättöä. Sillä jaksoi jatkaa matkaa kohti Olympiaa, eli Washingtonin osavaltion pääkaupunkia. 

Ennen kotiin tuloa pysähdyimme vielä katsomaan Snoqualmin putousta. Hieno näky sekin. Nyt ei oikein irtoa enempää tekstiä. Odotellaan tässä, että pojat saisivat grillin päälle, mutta ne vaan pelaavat änäriä ;) täällä Seattlessa on vielä muutama päivä jäljellä. Edessä on vielä tutustuminen Seattlen keskustaan ja mount Rainierin ihastelu.