Lauantaina saimme taas seurata jalipalia aamutuimaan. Pahuksen jatkoaika ja rankkarit saivat hikikarpalot jopa munkin otsalle, kun jännitin ehtiikö Konsta pakkaamaan lainkaan. Tavarat saatiin kuitenkin kasaan ajoissa.
Oli aika jättää hyvästit kahden viikon kodillemme ja rakkaille ystävillemme. Joimme jäähyväiskaffet Strabucksilla (, joka on muuten kotoisin Seattlesta). Myyjä onnistui melkein saamaan nimemme oikein tavauksestamme ja tästä lähin meidät tunnetaan nimillä Hana ja Konser ( työkavereillehan tämä mun lempinimeni on jo melko tuttu...)
Lentokentällä oli jäähyväishalien aika. Turvatarkastukseen suuntasimme vilkutusten saattelemana. Turvatarkastuslaite oli erikoinen kapistus, jota emme olleet ennen nähneet. Lentokentällä haukkasimme pizzapalat ja suuntasimme koneeseen.
Matka San Franciscoon sujui hyvin, kiitos pahoinvointirannekkeen (en voi tarpeeksi ylistää tuota keksintöä!). Matkatavarat tulivat nopeasti ja autonvuokraustoimistokin löytyi sukkelaan. Saimme allemme Chervoletin Captivan ensin ilman navigaattoria ja sitten navigaattorillisen version. Jestas, että se tuntui isolta autolta. Nimesin sen möhkikseksi. Möhkiksellä suuntasimme sitten kohti Brandonin huushollia, Konser toimi kuskina ja minä, Hana-kärppä kartturina. Hyvin sujui.
Brandonin koti löytyi helposti. Parkkipaikan kanssa oli hiukan enemmän ongelmia. Maukas ja ravitseva iltapala nautittiin niinkin eksoottisessa mestassa kuin McDonalds. Jestas, miten paha juustopurilainen olikaan! Nyt on sänky suihkutettu bedbugs-aineella ja voi käydä nukkumaan rauhallisin mielin. Huomenna kohti uusia seikkailuja!
Nyt on virallisesti reissun toinen osa alkanut. Öitä ja terkkuja San Franciscosta,
Hana
P.s. Brandonin netti toimii hienosti! Pysykää siis linjoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti