Kotimatkalla

Terveisiä Frankfurtista. Viimeisen aamun aamiaisen vehnäpulla takertui kurkkuun. Pian saa jo ruisleipää! Lähdimme vielä aamupäiväksi malliin ostamaan vielä mulle alusvaatteita ja juoksukengät ja Konalle yllärilöytönä juhlakengät. Syötiin lounasta mallissa. Mä vedin kunnon setit japanilaista nimikkoravintelista ja Konsta söi pari burgeria. Jatkoimme mallista lentokentälle, jossa palautimme Möhkiksen takaisin vuokraamoon. Pieniä ongelmiakin meinasi siinä autonpalautuksessa tulla. Onneksi Konsta sai järjestettyä asiat.

Möhkis lähti kohti uusia seikkailuja. Me jäimme parkkihalliin kahden matkalaukun, rinkan, kahden repun, käsilaukun ja takkien kera. Raahasimme kaikki kamamme AirPort-junaan ja sieltä terminaaliin. Check in:ssa yksi laukuista oli liian painava, joten vietimme tovin uudelleen organisoiden kamojamme. Nyt on yhdessä laukussa tilaa vaikka miten paljon ja kaikki muut laukut on tupaten täynnä. No väliäkös tuolla! Kaiken sähläyksen jälkeen pääsimme kuitenkin siirtymään turvatarkastuksen kautta lähtöportille.

Lento San Franciscosta tänne Frankfurtiin kesti vajaat 11 tuntia. Ehdin katsomaan kaksi elokuvaa, joista Rio 2 on mainitsemisen arvoinen. Nukuttuakin tuli aika hyvin. Ruoka ei ollut erikoista, paitsi puffet-tyylinen jäde oli maistuvaa.

Nyt odottelemme jatkolentoa Helsinkiin muutaman tunnin. Helsingissä meitä on vastassa ihana anoppi ja koirahoitaja ja tietty Rempu. Pääsemme siis jatkamaan heti kotiin omalla autolla. Aika luksusta!

Möhkiksen kertyi 17 päivän aikana kunnioitettavat 2800 mailia. Roadtripin suunnittelu oli onnistunut tosi hyvin. Jälkikäteen oltaisiin lisätty reissun toiselle osalle pari lepopäivää. Nyt on kuitenkin aikaa vielä levätä ennen töiden alkua. Huomenna pestään pyykkiä ja ladataan koneelle reissun kuvat. Ehkä laitan tänne vielä parhaat otokset. Tätä matkaa tulee fiilisteltyä vielä moneen otteeseen. Kiitos kaikille teille, jotka seurasitte matkaamme. Tämä oli ensimmäinen, julkinen matkapäiväkirjani. Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja kuvien laatua. Iphonella kirjoittaessa niitä tulee paljon!

Napa Valley

Nukuttiin pitkät yöunet Napassa. Sviitistä huolimatta tähän hotellimotelliin ei kuulunut aamiaista, joten suuntasimme läheiselle outletille pienelle aamupalalle. Teimme vielä viimeisiä ostoksiakin. Toivottavasti kaikki mahtuu laukkuihin. 

Puolen päivän maissa suuntasimme kohti St. Helensia. Pysähdyimme matkalla söpön kauppahallin lähelle lounassalaateille. St. Helensissa meille oli varattu viinitilavierailu Beringerin viinitilalla. Opas piti meille pienen kierroksen tilalla ja opimme paljon uutta mm. Viinien väreistä. Saimme myös maistaa kolmea eri viiniä, joista erityisesti punaviini oli meille mieleinen. Täytyy katsoa, jos sitä löytyy lentokentältä tuliaisiksi. 

Jatkoimme Napa Valleystä tankin kautta tänne Oaklandiin, jossa vietämme reissumme viimeisen yön. Pakkailimme kamoja ja kävimme vielä tekemässä matkaeväsostoksia Target- Tårgetissa. Illallisella kävimme pienen matkan päässä Texas Housessa, johon piti jonottaa yli puoli tuntia. Ruoka oli kuitenkin jonottamisen arvoinen ja tunnelma perinteistä Amerikkalaista. Söimme ribsejä kahdella lisukkeella ja minä kiskaisin vielä sangriamargaritankin. Herkkua oli!

Nyt ollaan aivan täynnä!! Maataan viimeistä kertaa tällä reissulla motellin sängyllä. Bed bugs- aine alkaa olla lopussa, samoin kuin käteinen raha. Vyötäröllä on jenkkikahvat, muistikorteilla kasapäin kuvia ja kokemusreppu pursuaa muistoja ja elämyksiä. Reissu on ollut onnistunut! Tuntuu haikealta jättää tämä kaikki, kauan suunniteltu, taakse ( ja aloittaa taas uusia säästäminen ja uuden reissun suunnittelu). Samalla on kuitenkin jo kova ikävä kotiin! Ikävä on mm. Ruisleipää, maitoa, pussilakanaa ja omaa peittoa (hiiteen säämiskät!!), äitiä ja isää, vaatehuonetta, pesukonetta, juoksemista, ystäviä, pitkiä aamuja ja omaa kotia. Erityisen kova ikävä on kuitenkin Rempu- karvakuonoa. En malta odottaa, että pääsen halaamaan sitä. Kiitos Rempulan hyvästä hoidosta Pirtsulle ja Henkalle! 

Ennen kotiin paluuta on kuitenkin vielä edessä huominen päivä ja lentomatkat. Kotona Suomessa ollaan vasta lauantaina. Vielä on muutama blogi-kirjoituskin luvassa ennen tämän matkapäiväkirjan päättämistä.

Yosemite

IAamulla oltiin jo matkalla kohti Yosemitea ennen kahdeksaa. Konsta ajoi ja mä otin pikkuiset aamutirsat. Perillä Yosemitessa etenimme jo tutuksi tulleella tavalla: ensin kansallispuistomaksu, sitten vierailu Visitors centerissä ja reitin suunnittelu. Päätimme tehdä kaksi lyhyttä trailia ja käydä usealla näköalapaikalla.

Maisemat olivat huikeita. Parhaimmillaan oltiin yli 9000 jalan korkeudessa. Myös Yosemiten laakso oli hieno, mutta itse pidin enemmän vuorista. Trailimme veivät meidät punapuille ja vesiputoukselle. Kaikki isot, hienot putouksen olivat jo kevään jäljiltä kuivuneet. Hiki saatiin kuitenkin taas pintaan ja rakkojalkakin kesti hyvin (, vaikka eilen näyttikin vielä huonolta).

Tämän päivän naurut aiheutti Konstan pepsipullollisesta irronneet 87 röyhyä!! Olen matkalla sian kanssa ;) Lounaaksi söimme pizzan puoliksi Yosemite valleyssa. Illaksi ajoimme vielä reilut kolme tuntia Napaan, jossa meillä on huomenna viinitilavierailu. Yhteensä ajoa kertyi tänään kunnioitettavat seitsemän tuntia ja hiukan päälle. Päivä oli pitkä, koska vaellustakin tuli tehtyä. Nyt maataan tyytyväisinä, vatsat täynnä, hotellissa, jossa meillä on sviitti poreammeen kera ;) kuulostaa ehkä hienommalta kuin todellisuudessa on!

Death Valley

Ennen lähtöä Las Vegasista ajoimme vielä Stripin päästä päähän ja räpsimme kuvia. Tankkasimme sekä auton että vesivarastot ja suuntasimme kohti Death Valleyta. Tänään ajettiin sellainen 500 kilsaa.

Death Valleyssa oli tosi kuuma. Parhaimmillaan mittari kohosi 52,2 celsiukseen. Järkyttävää! Tuuli oli polttavaa ja pienelläkin kävelymatkalla (esim. Autosta vessaan) tuli jano. Kansallispuiston oppaassakin suositeltiin juomaan vähintään neljä litraa vettä. Vaelluksia ei suositeltu tehtäväksi kesällä, eikö tuossa lämmössä tehnyt mielikään. Ajoimme siis autolla Death Valleyn läpi ja katselimme maisemia.

Söimme burgerit ranchilla Furnage creekissä, keskellä Death Valleyta. Kaunein paikka oli Rainbow Canyon. Auton ilmastointi piti paikka paikoin laittaa pois päältä, koska auton moottori oli niin kovilla vuorille kohotessa. Tuli ihan mieleen 6-vuotiaana tekemäni Lanzaroten matka, jolloin vuokrasimme isovanhempieni kanssa mintun vihreän Fiat punton, jossa ei ollut ilmastointia. Oksensin muistaakseni koko päivän matkapahoinvoinnin vuoksi. Tänään ei onneksi tullut oksua, mutta hikeä pukkas! Renkaatkaan eivät meillä poksahtaneet, koska Konsta tsekkaili rengaspaineita (ja pyysi tottakai, että kirjoittaisin sen tänne päiväkirjaankin ;) ).

Yötä ollaan Bishopissa, josta huomenna suunnataan Yosemiteen. Iltapalaa haettiin paikallisesta S-marketista. Syödään niitä tässä sängyllä, katsotaan tyhmää komediaa telkusta ja tirskutaan sille. Hiukan alkaa olla matkaväsymystä. Täytyy mennä hyvissä ajoin nukkumaan, jotta jaksaa huomenna istua autossa pirteämpämä kuin tänään.

Las Vegas

Aamuainen hotellissa oli maittavampi kuin motellissa. Kaksi kulhollista vesimelonia vedettyäni muistutin taas Naantalin ardea :) Lähdettiin täysin vatsoin käymään stripin eteläisessä päässä outletissa. Konsta oli suunnitellut, että tullaan peliksi takaisin hotelliin. No niinhän siinä sitten kävi, että matsi olikin jo alkanut hiukan luultua aiemmin. Onneksi huomasin sen ostaessamme smoothieta. Niinpä katsoimme pelin ostarissa. Onnea Saksa, oli hieno peli.

Mun brunan maksimointi ei sitten onnistunut ihan suunnitellusti. Toisaalta tänään on ollut täällä aivan liian kuuma. Ilma on seisovaa. Ei varmaan jaksaisi edes altaalla maata. Innolla odotan huomista death valleyn ajoa. Sinne on luvattu kevyet 48 astetta.

Alkuillasta suuntasimme taas hotellin kyydillä Stripille. Menimme syömään Bellagio-hotellin kuuluisaan buffettin. Mässäsimme melkein kolme tuntia. Tarjolla oli mm. Kuningasravun koipia, kampasimpukoita, savukalkkunaa, sushia ja erilaisia salaatteja. Ruokaa oli paljon. Maistelimme neljä lautasellista ruokaa ja päälle aimoannoksen jälkkärileivoksia, joista herkullisinta oli cappucinovanukas. 

Täysin vatsoin kierimme alennuslippuluukulle, josta mukaan tarttui liput Cirque du Soleil- esitykseen New York New York- hotelliin. Ennen esitystä kokeilimme vielä pelikonetta. Dollarin sijoituksilla kuvissa olevat voitot. Ei ihan jackpottia, mutta melkein ;) pääasia oli tietysti se, että mä voitin enemmän.

Esitys oli hieno. Akrobatia oli jälleen huimaa. Kyllä ne ovat taitavia. Esityksen jälkeen kävelimme vielä vähän Stripillä, mutta eilen syntynyt jalkapohjarakko oli päättänyt kasvaa neljän peukalonpään kokoiseksi ja se alkoi ilmoittaa olemassa olostaan, joten otimme taksin hotellille. 

Nyt olemme jälleen aamiaispöydässä. Vegas jää pian taakse. Ajamme tänään Bishopiin, lähellä Yosemitea. Hiukan alkaa olemaan reissuväsymystä ilmassa, joten pelkääjän paikalla on varmasti tutut puuhat. Toivotaan, että Möhkis selviää Death Valleyn kuumuudessa.

Arizonasta Nevadaan

It' s Vegas baby! Eli siis olemme nyt Las Vegasissa. Yhden illan  perusteella voi jo sanoa, että täällä rahalla saa mitä vain. Ja    raha myös vaihtaa omistajaa koko ajan. Moni häviää, muutama voittaa ja casino voittaa eniten :)

Jokatapauksessa meidän aamu alkoi hyvien yöunien jäljiltä mukavasti. Pakkasimme taas kamat kasaan ja söimme aamiaista. Hiukan alkaa tämä vaaleapullaleipä tökkiä aamuisin. Jätimme hyvästit hyvin asiansa ajaneelle Days Inn- motelliketjulle. Vegasissa majoittaudutaan oikein hotelliin.

Matka Arizonasta Nevadaan kului jo tutulla rutiinilla. Toinen veteli pelkääjän paikalla sikeitä ja toinen ihmetteli ajaessaan maisemia, maailman suurinta alpakkatuotteita myyvää kauppaa, typeriä rekkoja, rekisterikilpiä ja laamoja tms. Otuksia tienvarsilla. Pysähdyimme syömään lounasta ja joimme reissun ekat pirtelöt, nam! Kävimme myös Hoover Damilla ihmettelemässä.

Päivä on ollut kuuma ja elohopea on kohonnut reippaasti yli100 farenheitin eli 40 ja rapiat celsiuksina. Täällä Vegasissa ei lämpötila tällä hetkellä tipu yölläkään alle 32 asteen. Las Vegasiin saavuttiin neljän maissa. Hotellille päästyämme kävimme uimassa ja hot top- altaassa. Virkistyneenä lähdimme hotellin kyydillä stirpille eli Vegasin pääkadulle.

Vegasissa on menoa ja melskettä, ehkä hiukan liikaa mun rauhalliseen makuun. Casinot olivat upeita ja isoja. Konsta pelasi parilla dollarilla konepelejä. Ei Jaakkopottia vielä :( kävimme eri hotellien Casinoilla ja auloissa. Hienoin oli ehkä Bellagio, jonka vesishow oli erittäin kaunis. Iltapalaa söimme rock-ravintolassa viihdyttävän rodeo-esityksen säestäessä illallistamme. Kotiin tultiin puolen yön paikkeilla. Hotellilla löytyi vielä mukava jalkapohjarakkoylläri, eräänlainen jackpot sekin ;) Huomenna mennään syömään Bellagio-buffetiin. Lisäksi tekisi mieli katsomaan Cirque du soleita. Ollaan nähty kaksi kiertuetta Suomessa ja ne showt ovat olleet käsittämättömiä. Ja tietysti katsotaan (=Konsta katsoo, Hanna ottaa poolilla ardea) jalipalifinaali, go Saksa go!