Ajoimme aamulla täältä Flagstaffistä Gran Canyonille reippaan tunnin verran. Ostimme aamukaffet Mäkkäriltä. Kansallispuiston porteilla maksoimme Möhkiksen sisään ja aloitimme päivämme Visitors centeriltä. Päätimme tehdä yhden pidemmän railin eli vaelluksen alaspäin kanjonilta ja käydä lisäksi mahdollisimman monta view pointia.
Maisemia ei voi sanoin kuvailla. Ne olivat kertakaikkisen mahtavia, upeita, henkeäsalpaavia. Itsensä tunsi kovin pieneksi siinä kanjonin reunalla. Jos koskaan sinulla on mahdollisuus mennä Grand Canyonille, niin älä jätä sitä käyttämättä.
Railimme oli aika hankalakulkuista. Alaspäin meno oli kevyttä. Pysähdyimme välillä kuvailemaan ja ihastelemaan maisemia. Alaspäin mentäessä maisemat muuttuivat vieläkin upeammiksi. Kävelimme noin 2,5 km alaspäin ja käännyimme sitten takaisin. Alhaalla oli kuuma! Ylöspäin kävely oli tosi rankkaa. Olin aivan hengästynyt ja hikinen. Kanjonin vaelluksen rankkuutta ei todellakaan ole liioiteltu. Paikkapaikoin piti pysähtyä hengittämään. Luulin olevani hyvässä kunnossa, mutta niin se vain tuli seinä vastaan kunto-Kantolallekin. Hyvää maratonia vaan minulle! Kuitenkin tämä vaellus oli ehdottomasti joka hikipisaraan arvoinen.
View ponteilla oli paljon ihmisiä. Alhaalla oli ihanan hiljaista. View pointeilla ihmiset kuvailivat meitä, kun hypimme ihan kanjonin reunalla. Me saimme päivästä varmasti enemmän irti!
Illalla menimme katsomaan auringonlaskua. Istuimme aivan reunalla. Aurinko maalasi kanjonin kauniin punaisen ruskeaksi. Siihen hetkeen olisi voinut jäädä ikuisiksi ajoiksi. Päivä oli onnistunut. Kanjoni otti voimat pois paahtavan auringon auttaessa asiaa. Lähtisin koska vain uudestaan, toivottavasti vielä joskus pääsen palaamaan sinne <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti